:::: VALIKKO ::::

Pirkkalan Pirkat Ry

  • Hel 29 / 2016
  • Kommentit poissa käytöstä
Naama
Blogi

Toiminnanjohtajan blogi: Divari opettaa

Salibandykausi 2015-16 on ollut Pirkkalan Pirkoille edustusjoukkuetasolla historiallinen. Ensimmäistä kertaa seuralla on ollut joukkueet mukana valtakunnallisessa 1. divisioonassa sekä miesten että naisten puolella.

Naisilla on jäljellä vielä pari ottelua. Putoamisviiva uhkaa vielä, mutta avaimet ovat ”Pirkkasirkuksen” omissa käsissä: voittamalla huomenna tiistaina Salossa toinen jalka on jo hyvin vahvasti ensi kauden divarioven välissä. Luottamus Pirkkain naisiin on vankka, sen verran nousujohteisesti joukkue on viime aikoina pelannut.

Kun kautta on naisilla kuitenkin vielä jäljellä, lopullisen yhteenvedon aika on myöhemmin. Siispä keskityn tässä kirjoituksessa miesten joukkueen kokemuksiin.

Miesten osalta Divarin kausi päättyi lauantaina. Kohtalo on ollut tiedossa jo pidempään, ensi kaudeksi kutsuu taas 2. divisioona. Sillä tavalla voidaan sanoa kauden menneen yllätyksettä, että joukkue putosi, kuten mm. Pääkallo.fi ennakoi ennen kautta. Mutta vaikka Pirkat jäi lopullisessa sarjataulukossa aika selvästikin jumboksi, ei kauden voida sanoa olleen pelkkää via dolorosaa, itkua ja hammasten kiristystä. Ai miksi niin? Avaan näitä ajatuksia hieman seuraavaksi.

Noin 10 kuukautta sitten vietettiin melko hektisiä aikoja. Huhtikuun puolivälissä SC Pirkanmaa United, ”kaveriporukka”, raivasi kaikki karsintavaiheet voitokkaasti läpi ja lunasti upeasti nousun ykkösdivariin. Tästä ei ehtinyt kulua kuin pari viikkoa, kun liittoon lähetettiin sarjapaikan siirtohakemus SC PirU:lta Pirkoille. Kun PirU koki, etteivät sen omat voimavarat seurana riittäneet Divari-kauden läpiviemiseen, sieltä otettiin yhteyttä Pirkkoihin. Tässä parissa viikossa ehdittiin siis neuvotella perusasiat valmiiksi ja tehdä myös päätökset. Pirkoilta vaadittiin nopeita päätöksiä, mutta seura oli niihin valmis ja johtokunta siunasi sarjapaikan haun.

Toukokuun alussa sitten pystyttiin tiedottamaan julkisuuteen, että haemme SC PirU:n sarjapaikan siirtoa Pirkoille. Tässä vaiheessa asiaan vaadittiin vielä Salibandyliiton hallituksen päätös eli mikään ei ollut vielä varmaa. Taustalla piti jo asioita alkaa valmistella Divaria varten, vaikka lopullinen sinetti asiasta puuttuikin. Lopulta sekin päätös saatiin.

Kiire ei suinkaan hellittänyt: toukokuun puoliväliin mennessä liitolle piti koota ja kasata hakemus Divari-lisenssiä varten. Tämä kaikki vain siis kuukaudessa siitä, kun SC PirU oli voittanut ratkaisevan karsintaottelun – jolla hetkelä siis meillä Pirkkalassa ei ollut vielä minkäänlaista aavistustakaan, että olisimme tulevalla kaudella mukana tällaisessa projektissa.

Kesäkuun alussa sitten pitikin olla jo mukana sarjapalaverissa neuvottelemassa tulevan kauden sarjaohjelmasta. Tässäkin vaiheessa taustalla vaani vielä yksi mutta, joka ei ollut ihan niin pieni: mistä löytää siirtomatto tulevaksi kaudeksi? Ehdoton lähtökohtamme oli, että kotiottelut pelataan Pirkkalassa, koska kotikunnasta löytyy kaikki kriteerit ja vaatimukset täyttävä halli parkettialustalla – vain siirrettävä matto puuttui. Kunta ei tullut asiassa piiruakaan vastaan, joten oli selvittävä omin avuin. Myöskään Salibandyliiga ei voinut meitä auttaa, sillä heidän vuokramattonsa on varattu liigajoukkueille.

Kaikki mahdolliset verkot laitettiin vesille, mutta ne tuntuivat tuottavan joka kerta turhan tuloksen. Kunnes sitten kuin ihmeen kaupalla onnistuimme löytämään käytetyn maton purettavasta Tiikeri-Areenasta Vantaalta. Tämän kohdalla täyttyi vielä yksi tärkeä kriteerikin eli kohtuullinen hinta. Yksi heinäkuinen hellepäivä menikin Tikkurilassa irrottaessa mattoa 250 kilon palasina Pirkkalaan lähtevään kuorma-autoon.

Vaikka matto ei todellakaan ollut priimaa, se täytti kuitenkin asiansa ja sillä saatiin kausi vietyä läpi. Valtavasta kotiedustakaan ei voitane puhua, kun kyseisellä matolla ”saalistettiin” koko kauden aikana hurjat kolme sarjapistettä. Tärkeä tavoite kuitenkin täyttyi, että pystyimme pelaamaan kotiottelut Pirkkalassa. Se oli meille ehdoton juttu.

Kynnys Divarin ja 2. divisioonan välillä on korkea monellakin eri sektorilla. Vaatimukset ovat eri luokkaa. Monenmoista paperia piti liittoon toimittaa kesällä ja tiheään tahtiin, sillä deadlinet olivat tiukat. Tulokasjoukkueena olimme myös se luokan ”kiltti oppilas”, joka teki kaiken aina määräaikaan mennessä – vaikka se välillä vaatikin melkoista venymistä monelta. Kaikki saatiin kuitenkin ajallaan liittoon, olkoon se oma pieni voittomme. Kun lopulta kaikki tausta-asiat oli saatu hoidettua, teki mieli huokaista helpotuksesta – mutta silloin vasta alkoikin varsinainen osuus eli pelikausi!

Omaan toimenkuvaani eivät kuulu suoranaisesti urheilulliset asiat, mutta sen pystyy omallakin ”asiantuntemuksella” toteamaan, että onhan se kynnys toki korkea Divarin ja 2. divisioonan välillä korkea myös kentän puolella – varmaan vielä korkeampi kuin taustojen osalta. Yksi pääperiaate Pirkkain ja SC PirU:n fuusiossa oli kuitenkin se, että tätä kautta annetaan urheilullisesti sarjanousun saavuttaneille pelaajille mahdollisuus kokeilla siipiensä kantavuutta ylemmällä sarjatasolla. Joukkueen runko tulikin SC PirU:n nousijajoukkueesta, minkä lisäksi täydennyksiä tuli jonkin verran alueen muista seuroista.

Vaikka sarjapisteitä ei kovin paljon mukaan tarttunutkaan, paljon muuta tarttui. Kokemuksia. Unohtumattomia hetkiä. Moni pelasi uransa ensimmäiset ottelut tällä tasolla. Moni teki myös uransa ensimmäiset maalit tällä tasolla – esimerkiksi Samuel Lahtinen 40-vuotiaana, minkä huomioi myös Pääkallo.fi.

Mieleenpainuvia hetkiä ovat olleet myös muiden muassa huikealla taistelulla voitettu SB Vaasa -ottelu kotikentällä sekä esimerkiksi ryöstöretket Loviisaan ja Joensuuhun, jonka ottelun lehdistötilaisuudesta ainakin itselleni muodostui pienimuotoinen klassikko.

Täytyy nostaa esiin myös yksi tärkeä seikka, jonka tiedän herättävän tällaisissa tilanteissa aina kysymyksiä: talous. Se onkin ymmärrettävää, eikä talouden merkitystä voi sivuuttaa etenkään edustustasolla – siitä ollaan saatu tänäkin talvena monia muistutuksia, kun urheilu-uutisissa on kerrottu useammankin seuran ongelmista. (Salibandyssa tällaisia uutisia kuulee vähemmän – ehkä lajimme amatööristatuksessa on siis jotakin hyvääkin?)

Pirkkain johtokunta tiedosti keväällä tehdessään päätöstä Divari-paikan vastaanottamisesta, että asiaan liittyy myös taloudellinen riski. Kun samassa sarjassa pelaa joukkueita Oulusta, Joensuusta, Vaasasta – ja  vähän kaikkialta siltä väliltä – niin rahaa tarvitaan. Bussit eivät liiku pyhällä hengellä, muista maksuista puhumattakaan.

Lisäksi tässäkin jutussa kuvaamani kevään ja alkukesän ripeä aikataulu toi tiettyjä haasteita myös varainkeruulle. Kun sarjapaikka ratkesi niin myöhään,  yhteydenotoilla yhteistyökumppaneihin alkoi olla jo kiire. Osaltaan näitä neuvotteluja vaikeuttivat myös nopeasti alkaneet kesälomat, kun asioista firmoissa päättävät tahot olivat toimistojen sijaan mökeillä ja matkoilla. Kauden alettua emme onnistuneet myöskään parhaalla mahdollisella tavalla yleisön saamisessa katsomoon, tässä asiassa voin katsoa reilusti peiliin itsekin.

Tästä kaikesta huolimatta voin ilolla todeta, että Pirkat selviää Divari-kaudesta käytännössä kuivin jaloin. Talous pysyi balanssissa, sillä jo syksyllä oli selvää, että kausi viedään läpi tiukalla budjetilla, eletään suu säkkiä myöten ja myös joukkueen pelaajat sekä valmennus ovat olleet näissä talkoissa mukana. Lähtökohta on kuitenkin ollut, että otteluihin valmistautumisessa ei ole tehty kompromisseja, vaan esimerkiksi kuljetukset ja majoitukset on hoidettu asianmukaisesti.

Lisäksi seuramme on saanut läpi kauden runsaasti julkisuutta. Maalikoosteet ovat olleet katsottuja ja ne on toteutettu viimeisen päälle, mistä haluan lausua tässä kohtaa julkiset isot kiitokset Tykkyläisen Jarille!

Paitsi että internetin tärkein salibandymedia Pääkallo.fi on kertonut otteluistamme käytännössä viikoittain, Pirkat on kauden mittaan poseerannut komeissa värikuvissa monen lehden sivuilla. Divari on seurattu sarja, jossa pelaavat neljän maakunnan (Keskipohjanmaa, Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo, Kanta-Häme) sekä monen suuren kaupungin salibandyn ykkösjoukkueet, joita myös paikalliset maakuntalehdet tiukasti seuraavat ja kertovat otteluista isoilla kuvallisilla jutuilla. Itse asiassa ainoa maakuntalehti, joka ei Divarin peleistä kertonut lainkaan, oli Aamulehti – tosin siellä Moro-liitteen urheiluosiossa Pirkoistakin on kyllä kauden mittaan kerrottu.

Pirkkalassa oli tällä kaudella tarjolla monille Suomen lajiniiloille harvinaista herkkua, että moni maakunta on myös kokonaan tyystin vailla (edes) Divari-tason joukkuetta! Itse asiassa itselleni koko kauden suurin ahaa-elämys oli ymmärtää syksyllä, miten upeassa ja urheilullisessa sarjassa Pirkkalan Pirkat sai olla mukana ja kuinka hienojen seurojen ja joukkueiden kanssa päästiin sarjapisteistä vääntämään.

Jo aiemmin mainitun Tykkyläisen Jarin lisäksi haluan tässä lausua myös lisää julkisia kiitoksia, koska niitä tulee esitettyä liian harvoin – varsinkaan hektisten ottelutapahtumien yhteydessä

Kiitokset Mäntylän Ekelle, joka tarjosi kone- ja tekniikka-apua kotiotteluiden äänentoiston toteuttamisessa.

Kiitokset Salmisen Mikalle ja muulle VIP:in porukalle, joista löytyi apua otteluiden järjestyksenvalvontaan, järjestelyihin ja mattotalkoisiin.

Kiitokset myös A/B-pojille sekä muille joukkueille, jotka ovat olleet kauden aikana kasaamassa mattoa otteluiden pelaamista varten.

Kiitokset myös Vuorensyrjän Karille, Heikkilän Petrille, Heikkilän Jorille ja Laineen Ossille sekä muille toimitsijoille, joiden ammattitaitoon pystyi aina luottamaan ja joiden avulla ottelut saatiin vietyä jämptisti läpi, tulostaulun kellossakin oli oikea aika just eikä melkein!

Haluan esittää kiitokset myös joukkueelle, joka edusti Pirkkoja tyylillä läpi kauden, sitoutui ja pisti kaikkensa likoon kauden otteluissa sekä nurkumatta purki maton jokaisen kotiottelun jälkeen: se ei ole ollut varmasti aina helppoa, kun hävityn ottelun jälkeen on ollut mielessä muutakin.

Divarissa oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti. Näillä eväillä pikku hiljaa kohti uutta. Uutisoimme tulevan 2. divarikauden kuvioista pikimmiten!

 

Iiro-Pekka Airola
toiminnanjohtaja
Pirkkalan Pirkat ry

Kommentit on suljettu.